TYÖRYHMIEN ABSTRAKTIT to 21.5.2026
Työryhmä 1: Queer-tutkimus tilanraivaajana
puheenjohtaiina Ilo Söderström & Emilia Brusila
Ryhmän esitykset ovat suomeksi. U3029, Yliopiston päärakennus, 10.15.-11.45
Laura Horsmanheimo: Seksityön representaatiot ja seksityöntekijöiden osallisuus politiikan tutkimuksessa
Tutkimuksessani käsittelen seksityön representaatioita ja seksityöntekijöiden itserepresentaatioita politiikan tutkimuksen tieteenalalla. Politiikan tutkimus oppiaineena tunnistaa edelleen heikosti marginalisoitujen ryhmien poliittista osallisuutta ja queer-näkökulmien merkitystä. Työni sijoittaa seksityöntekijät osaksi kansalaisyhteiskuntaa, jonka piiristä heidät on perinteisesti pyyhitty pois tutkimuskirjallisuuden lisäksi myös laajemmassa yhteiskunnallisessa viitekehyksessä. Työssäni sovellan Judith Butlerin käsitteitä haavoittuvaisuudesta ja vastarinnasta osoittaakseni, kuinka jo vuosikymmeniä jatkunut seksityöntekijöiden oikeustaistelu on vain harvoin johtanut muutoksiin politiikassa seksityöntekijöihin kohdistuvan stigman ja heidän ääntensä ohittamisen vuoksi. Toisaalta tuon työssäni esiin sitkeyttä, jota seksityöntekijät tästä osoittavat jatkaessaan aktivistista työtä. Tutkimukseni haastaa perinteisiä, radikaalifeministien ja viranomaisten luomia käsityksiä kaupallisesta seksistä ja pyrkii purkamaan seksialaan kytkettyjä binäärisiä kategorisointeja. Kirjoittaessani sekä laajennan oppiainerajoja, että luon uutta suomenkielistä sanastoa (esim. horokatse, joka viittaa seksityöntekijöiden itseään käsittelevään kulttuurituotantoon, vrt. mieskatse, Mulvey 1975), joka venyttää sovinnaista ja hiljentävää politiikantutkimuksen kieltä. Yksi työni keskeisistä tavoitteista on uhriuttamisen tai glorifioimisen sijaan purkaa seksityön stigmaa käsittelemällä seksityöntekijöitä tavallisina ihmisinä, jotka ovat oman asemansa asiantuntijoita samanaikaisesti tunnustaen seksityöerityiset kysymykset.
BIO
Laura Horsmanheimo (she/her, VTM) on väitöskirjatutkija Helsingin yliopistosta. Hänen tutkimusintressejään ovat erityisesti performatiivinen politiikka, sukupuoli ja vähemmistöjen osallisuus.
Moona Kinnunen & Jarkko Vikman: Queeraktivismia raamatuntutkimuksessa
Queertutkimus on raamatuntutkimuksessa marginalisoitu näkökulma, joka lepää tällä hetkellä muutaman tutkijan harteilla. Näin on myös laajemmin teologisessa tutkimuksessa. Queertutkimus on rantautunut hitaasti suomalaiseen akateemiseen raamatuntutkimukseen, ja tutkimuskirjoittamisella on ollut konkreettinen merkitys näkökulman tuomisessa tieteenalalle – ilman kokeilevia tutkimuksia tai metodologisia artikkeleita tieto ei valuisi esimerkiksi teologian opiskelijoille.
Esitelmässä kuvaamme, miten tieteensisäinen paradigma on muuttunut raamatuntutkimuksessa kautta sen historian, ja kuinka tutkimusalan tulee edelleen uudistua säilyäkseen elinvoimaisena. Queertutkimuksen näkökulma auttaa esittämään (post)moderneja kysymyksiä muinaisille lähteille, ja näin purkamaan normatiivisia raamatuntulkintoja. Queertutkimusta voidaan käyttää myös tietyn marginalisoidun ryhmän Raamattu-näkemysten tutkimiseen.
Esimerkkinämme kuvaamme Vikmanin ”Romanin Raamattu” -tutkimushankkeen osiota, joka keskittyy sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asemaan Suomen romanien keskuudessa ja aiheesta käytyyn raamattukeskusteluun. Romaniuteen usein liitetään toisaalta jyrkkä herätyskristillinen uskonnollisuus ja toisaalta ajatus seksuaalisten teemojen tabun kaltaisuudesta. Pohdimme, miten tutkia moninkertaisia vähemmistöjä, Raamattua ja romaniutta vastuullisina aktivisteina: ottaen vakavasti queeriksi identifioituvien yksilöiden vaikean aseman Suomen romanien keskuudessa, mutta silti toisintamatta stereotypioita ahdasmielisestä tai takapajuisesta etnisestä vähemmistöstä.
BIO
Moona Kinnunen (TM)
Väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa raamatuntutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen oppiaineissa. Väitöskirjani tutkii Jeesuksen ruumiillisuutta queertutkimuksen näkökulmasta ja purkaa normatiivisia tulkintoja Jeesuksesta. Tutkin väitöskirja-artikkeleissani Jeesuksen polymorfista ruumista, Jeesuksen vammaista ruumista sekä Jeesusta muunlajisena lampaana kriittisen eläintutkimuksen näkökulmasta.
Jarkko Vikman (TT)
Postdoc-tutkija Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Aiempi tutkimukseni on keskittynyt varhaiskristillisen uskonnollisen auktoriteetin sosiologiseen mallintamiseen mm. postkoloniaalisesta näkökulmasta. Juuri alkanut tutkimushankkeeni tutkii Suomen romanien identiteetinrakennusta Raamatun avulla 1900- ja 2000-luvun lähteissä.
Työryhmä 2: Villiintynyt tutkimuskirjoittaminen
puheenjohtajina Elsi Hyttinen & Joonas Säntti
Ryhmän esitykset ovat suomeksi. U3029, päärakennus, klo 13.00 – 14.30
Joonas Vola: Feral Justice, Queer Times: Writing Ecocide Mock Trial.
In the attempt to seek planetary justice during the epochs of Anthropo-, Pluto, and Capitalocene, I resort to queer ways of writing to establish an Ecocide Mock Trial. Ecocide stands for unlawful or wanton acts committed with knowledge of substantial, widespread and long-term damage to the environment, criminalising wide-scale environmental damage. To inquire the epoch long harm in planetary scale, the investigation covers three different cases, the Manhattan Project, the Green Revolution, and the Project 2025, to evaluate whether these projects were established with good intentions or neglecting the best available knowledge with malice. It echoes the Nuremberg trials and the trial of Adolf Eichmann in Jerusalem. Do we trial a system, an ideology, an -ism, a group, a person, or an entire nation? The writing strategy is to queer time and place by subjecting those alive and dead to the trial to seek truth and atonement. The attempt follows the example of Karen Barad’s diffractive writing on hauntology and justice-to-come, Hannah Arendt’s banality of evil, and Jacques Vergès’ strategy of rupture as an anti-colonialist attempt to contest the legal systems. Here the justice for nature grows feral from the cracks on the fundaments of the morality of human beings.
BIO
Joonas Vola is scholar of political sciences and a post-doctoral researcher in the University of Lapland, funded by the Kone foundation to work on Environmental Personhood and Planetary Justice (2025–2027). This research combining themes, ideas and approaches from law, politics, ecology, anthropology and indigenous studies. His academic interest concentrates on post-human studies and feminist philosophy, and alternative forms of academic writing and expression. His aim is to study different borderlines and liminalities defining ‘human’ and to break epistemological boundaries between different academic traditions.
Utu-Tuuli Jussila: Sukupuoli kivääri – millaista tietoa kvääri epäonnistuminen tuottaa?
Käsittelen väitöskirjatutkimuksessani muunsukupuolisten haastatteluja. Käytin nauhoitettujen aineistojen litteroinnin apuna Word-ohjelman tekoälyä hyödyntävää litteraatiotoimintoa. Se tunnistaa melko hyvin (pääsääntöisesti suomenkielistä) puhetta. Huomasin kuitenkin nopeasti, että etenkin queer- ja transelämiin liittyvät termit saavat erikoisia tekstimuotoja. Usein nämä tekoälyn väärin kuulemat termit tai lauseet muodostavat kiinnostavan kontrastin alkuperäisen merkityksen kanssa. Keräsin näitä väärinymmärryksiä kuvakaappauksina, joista toteutin pienen sukupuoli kivääri omakustannejulkaisun.
Julkaisu on tapa villiinnyttää kirjallista tutkimusjulkaisua. Kokonaisuus huvittaa, mutta tuo samalla esiin queer- ja transelämiin liittyvän sanaston näkymättömyyttä. Olen kiinnostunut siitä, miten tekoälyn tekemät virheet kenties peilaavat kielimallien tai laajemmin yhteiskunnan normeja? Pitäisikö tekoälyn tunnistaa queer- ja transsanasto paremmin vai onko sittenkin hyvä asia, ettei ole ymmärretty tai näkyvä sen maailmassa? Voiko epäonnistumisissa (tai näkymättömyydessä) olla myös positiivisia puolia kuten Jack Halberstam (2011) ehdottaa? Ehkä kvääri epäonnistuminen voi olla queer-tutkimuksen ja -kirjoittamisen väline tai jopa innoittaja.
Halberstam, Jack. (2011). The queer art of failure. Durham, NC: Duke University Press.
BIO
Utu-Tuuli Jussila (alias Jussi Lautu) on valokuvataiteilija ja väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Hänen taiteellisia tutkimusmetodeja hyödyntävä tutkimuksensa käsittelee muunsukupuolisuutta esittäviä valokuvia, näkyvyyden politiikkaa ja utopioita.
Kaarna Tuomenvirta: Moniääninen tutkimusrunous
Esityksessä käsittelen kehittelemääni moniäänisen tutkimusrunouden metodia. Tutkimusrunous on monipuolinen tapa raportoida tehdystä tutkimuksesta. Se tekee tutkijan position näkyväksi, rohkaisee lukijaa omiin tulkintoihin ja ”pakottaa vastaanottajan reagoimaan”, sillä ”taide ei mahdollista passiivista vastaanottoa” (Foster 2022). Tutkimusrunous voi myös avata tutkimuksen tuloksia erilaisille yleisöille kuin perinteinen tutkimuskirjallisuus.
Patricia Leavy (2000) on esitellyt tutkimusrunouden jaottelun sen mukaan, kuka runossa puhuu: tutkija, tutkimukseen osallistuja vai taustateoriat. Artikkeliani varten kirjoittamani runous perustuu näiden kolmen äänen samanaikaiselle läsnäololle tekstissä, niitä kuitenkaan sekoittamatta. Olen haastatellut transihmisiä heidän kokemuksistaan sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikoilla. Tekemistäni haastatteluista olen muodostanut tutkimuksen osallistujien äänellä puhuvia runoja. Näihin runoihin olen ”vastannut” omalla tutkijanäänelläni puhuvilla runoilla, joissa on myös viittauksia taustalla olevaan (teoria)kirjallisuuteen.
Esityksessä kerron käyttämästäni moniäänisestä tutkimusrunouden metodista käyttäen englanninkielisiä runoesimerkkejä tekeillä olevasta artikkelistani. Queer- ja transtutkimuksen periaatteiden mukaisesti en väitä metodin ”tuottavan objektiivista tietoa”, vaan olen kiinnostunut transihmisten kokemuksista sekä tutkimuksen raportoinnin queeriyttämisestä. Tavoitteenani on tehdä näkyväksi erilaiset tekstissä vaikuttavat äänet, ”pakottaa” lukija reagoimaan haastatteluista tehtyihin runoihin ja esittää tutkimuksen osallistujille tunteellinenkin aihe myös tekstin lukijoita koskettavalla tavalla. Uskon, että eri tekstigenreillä voi olla paljon annettavaa tutkimuksen havaintojen levittämisessä muihinkin yhteisöihin kuin yliopistoon sisäpuolella toimiviin. Queer- ja transtutkimuksen usein tutkiessa marginalisoituja yhteisöjä näen tärkeänä, että tutkimuksen havainnot välittyisivät myös näille yhteisöille.
BIO
Kaarna Tuomenvirta on Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen väitöskirjatutkija. Hän on myös esittänyt ja julkaissut runoja.
Sofia Aminoff: Naisia, jotka katsovat naisia teatterissa: tutkimuksen ja näytelmien kirjoittamisen välimaastossa
Kun päätin kirjoittaa väitöskirjaa suomenruotsalaisesta näytelmäkirjallisuudesta draamateoreettisesta, psykoanalyyttisesta ja feministisestä näkökulmasta modernisti Hagar Olssonin (1893–1978) näytelmät olivat itsestäänselvä valinta.
Halusin tutkia kuvaa naissubjektista suhteessa dramaturgisiin strategioihin Olssonin näytelmäkirjallisuudessa, mutta näytelmät vastustivat. Kokeilin monta teoriaa ja metodia, kirjoitin pitkiä analyyseja ja tulkintoja, mutta mikään ei toiminut. Näitten tuskaisten yrityksien jälkeen aloin ymmärtää, että ainoa tie eteenpäin olisi analyysi näytelmien implisiittisistä lesbomotiiveista ja queer-dramaturgiasta.
Suhteessa näytelmien lesbokoodeihin lähtökohtani olivat olleet sekä liian lähellä että liian kaukana. Tajusin että aikana, jolloin queer-teorialla oli jo vankka asema akateemisessa maailmassa, queer-oikeudet oli tunnistettu ihmisoikeutena, lesborepresentaatiota oli nähty Suomen teatterilavoilla ja queer-analyyseja tehty Olssonin romaaneista näytelmät vaativat tulla luetuiksi lesbokoodiensa kautta. En vain tiennyt miten.
Olen kirjoittanut noin kymmenen näytelmää. Puhun siitä, miten kokemukseni näytelmäkirjailijana auttoi minua ymmärtämään queer-koodia Olssonin näytelmissä ja miten hyödynnän tätä akateemisessa kirjoittamisessani. Puhun katseen, identifikaation, antautumisen ja eksymisen tärkeydestä tässä prosessissa – ja siitä ihmeestä, kun lesbokoodi aukeni ja analyysi muuttui nautinnolliseksi. Nostan myös esille Teresa de Lauretiksen kirjoituksia lesborepresentaatiosta, -halusta, -katsojuudesta ja -merkitsemisestä, varsinkin teoksessa The Practice of Love. Lesbian Sexuality and Perverse Desire (1994), koska tämä teoriapohja oli ensimmäinen kokeilemani, jota näytelmät eivät vastustaneet.
BIO
Sofia Aminoff on väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla ja näytelmäkirjailija
Työryhmä 3: Monikielinen queer-tutkimus(kirjoittaminen)
puheenjohtajina Vilja Jaaksi & Asta Kihlman
Ryhmän esitykset ovat suomeksi. U3041, päärakennus, klo 13.00-14.30
Annukka Lahti: Yhteisölliset sateenkaarierot – miten kääntää affektiivisia ja ruumiillisia yhteenkietoutumisia?
Tarkastelen esityksessäni (englannin)kielen ja käsitteiden merkitystä ajattelulle ja kirjoittamiselle työn alla olevan kirjakäsikirjoitukseni kautta, joka kulkee nimellä LGBTIQ+ Breakups: An Assemblage Approach (Routledge). Käsikirjoitus perustuu tutkimusprojektiin, jossa olen tarkastellut LHBTIQ+ ihmisten eroja suhteistaan Suomessa ja Englannissa. Teoksessa sateenkaarierojen queer-ajattelu merkitsee sitä, että eroja ei ymmärretä vain ihmisten välisinä, vaan suhteita ja eroja tarkastellaan muuntuvina ja moninaisten inhimillisten ja ei-inhimillisten tekijöiden dynaamisissa kohtaamisissa muodostuvina prosesseina.
Tässä esityksessä pohdin posthumanististen ja queer-tutkimuksellisten käsitteiden ja niiden kääntämisen merkitystä erityisesti suhteessa kirjanlukuun, jossa käsittelen erojen kehkeytymisen yhteenkietoutumista LHBTIQ+ yhteisöjen kanssa. Posthumanistinen teoria ja käsitteistö saavat kiinnittämään huomiota myös affektiivisten ja materiaalisten tekijöiden ’kääntämiseen’: miten esimerkiksi haastateltavien ruumiilliset habitukset, affektiiviset kuvaukset erodraamoista, yhteisöjen moninaiset kehkeytymiset paikkojen, tilojen ja normien kanssa kääntyvät ymmärrykseksi näistä yhteisöistä, jotka sekä muistuttavat että poikkeavat niistä yhteisöistä, jotka ovat minulle (queer-)tutkimuksen tekijänä tuttuja.
Miten angloamerikkalainen queertutkimus ja englanninkieliset queer-tutkimuksen käsitteet sopivat näiden moninaisten kehkeytymisten analyysiin: miten olisi mahdollista tuottaa ymmärrystä sekä siitä, että sateenkaarieroja ei voi erottaa ympäristöstään ja yhteisöstään että ottaa huomioon näiden yhdessä kehkeytymisten moninaisten muodot.
BIO
Annukka Lahti toimii kulttuurintutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina (ma.) Itä-Suomen yliopistossa. Hänen utkimustyönsä keskiössä ovat sukupuolen, seksuaalisuuden, vallan, affektien ja intiimiyden moninaiset kytkökset läheissuhteissa, erityisesti posthumanistisen, queer-tutkimuksen ja affektitutkimuksen näkökulmista tarkasteltuina. Viime aikoina hän on palannut myös pitkäaikaisen kiinnostuksensa eli psykoanalyyttisen teorian pariin.
Jukka Lehtonen
Väestötutkimusten kieli – sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus väestölaskennassa ja väestökyselyissä
Viimeisten vuosikymmenten aikana eri puolilla maailmaa on aiempaa useammin otettu huomioon väestölaskennassa ja väestökyselyissä sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus. Maat seuraavat tässä toisten maiden esimerkkiä ja ottavat mallia kysymysmuotoiluihin vastaavista lomakekyselyistä. Toisaalta eri maissa ja kulttuureissa ja maiden sisällä on erilaisia kielellisiä ja käsitteellisiä tapoja hahmottaa sukupuoli ja seksuaalisuus. Tätä moninaisuutta pyritään joissain maissa myös tavoittamaan väestötutkimuksissa, sekä kyselymuotoiluissa että raportoinnissa. Tarkastelen esityksessäni eri maiden ja alueiden (Aasian, Afrikan, Latinalaisen Amerikan, Euroopan ja anglo-amerikkalaisten maiden) tutkimuskyselyn käytäntöjä sekä sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvää käsitteistöä ja terminologiaa.
BIO:
Jukka Lehtonen (VTT, kasvatussosiologian dosentti, Sukupuolentutkimus) on vanhempi tutkija humanistisessa tiedekunnassa Helsingin yliopistossa.
Heli Yli-Räisänen:
Rakastaako Daavid Joonatania? – Raamatun heprean käännöksien queerit mahdollisuudet ja anakronismit
Raamatun tekstejä kääntäessä tekstien tulkinnat muuttuvat, koska käännetyillä sanoilla on erilaisia merkityksiä nykykielissä ja -ajassa. Vanhassa testamentissa Daavid ja Joonatan rakastavat toisiaan, mikä avaa mahdollisuuden tulkita heitä rakastavaisina, mutta se saattaa myös olla modernin rakkauskäsityksen heijastamista muinaiseen tekstiin, jonka maailmassa miesten hierarkkiseen taistelukumppanuusliittoon saatettiin viitata rakkaudella. Esitelmäni käsittelee käännösten ja historiallisen etäisyyden mahdollistamia tulkintoja, ja miten näistä voi tulla teologisia, ideologisia kamppailuja, kun teksti ei sulje pois queeria eikä historialliseen metodiin tukeutuvaa tulkintaa. Käännökset ja käsitteiden muuttuvat merkitykset vaikuttavat raamatuntutkimukseen ja historiaan perehtymättömän lukijan tulkintaan: esimerkiksi sana ”aviorikos” on ongelmallinen käännös, sillä Raamatun hepreassa sillä on eri termit ja sisällöt riippuen onko tekijä mies vai nainen. Naisen aviorikosta tarkoittava sana tarkoittaa myös seksin myymistä, millä saattaa olla merkittävä yhteys, että nykyaikana ”huoruus” liitetään sekä prostituutioon että naisen seksuaaliseen käyttäytymiseen. Käännösten ja historiallisen etäisyyden aiheuttamat merkityksien muutokset vaikuttavat vallankäyttöön, johon Raamattu valjastetaan. Onko sukupuolen häivyttäminen Raamatun käännöksissä sittenkään tasa-arvoa edistävää? Miten käännöksen anakronistisuus toisaalta mahdollistaa queereja tulkintoja?
Bio
Tutkimukseni käsittelee seksuaalista suostumusta Vanhan testamentin Sodoman kertomuksessa ja esitän, että seksuaalisen suostumuksen näkökulma Vanhan testamenteissa joko sivuutetaan tai oletetaan anakronistisesti riippuen seksuaalisten toimijoiden sukupuolesta, mikä tuottaa vääristyneitä käsityksiä seksuaalisuuksista. Väitän, että seksuaalisten tekojen tulkitseminen ja niiden temaattinen liittäminen moderneihin identiteettikategorioihin ilman suostumuksen analyysia on performatiivinen teko, joka tuottaa idean vääristyneestä seksuaalisesta subjektista. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessani on Foucault ja Butler ja yksi keskeinen metodologiani Raamatun queer-luenta.